Puolet on pennuista vielä kotona ja pikkuhiljaa pentula hiljenee tämän viikon aikana. Nyt lienee hyvä hetki ynnätä yhteen kuluneet viikot ja muistella mitä kaikkea on koettu.

Odotusaika ja synnytys meni Divalla kyllä äärimmäisen hienosti, tyttö jaksoi lenkkeillä hyvin vaikka vatsa oli aikamoinen. Äitikoirana Diva on kyllä suurenmoinen, äärimmäisen rauhallinen mutta pennuille jämäkkä. Minun ei ole millään tavalla tarvinut puuttua sen tekemisiin eikä huolehtia siitä, tuleeko pennut hoidettua. Nyt viimeviikkojen aikana on ollut selvästi huomattavissa selkeä hajurako pentuihin. Imettämään se ei ole enää porukkaa suostunut kuin ihan pikaisesti ja muutenkin on antanut talon muille koirille tilaa pentujen kanssa. Voikin olla että jahka viimeinen pentu on matkalla omaan kotiin, on Pete se joka jää pentuja ikävöimään. Pete on oppinut todella taitavasti peuhaamaan pentujen kanssa ja se selvästi nauttii kun saa touhuta pienten kanssa. Suuresta koostaan huolimatta Pete on kuitenkin sydämeltään pieni poika, joka rakastaa kaikkia jotka jaksavat innostua juoksemisesta, loikkimisesta ja älyttömistä juoksuhepuleista. Pentujen kanssa ei ole ollut mitään ylimääräistä huolta eikä murhetta ja hyvä niin. Kaikki ovat kasvaneet hyvin ja oppineet hyödyllisiä taitoja. Eihän snautseri voi pärjätä elämässään jos se ei osaa vesikuppia oikeaoppisesti tassulla tyhjäksi kauhoa, eihän?